Kun joku rakas lähtee, jättäen jälkeensä hiljaisen tyhjyyden, meistä jokaisesta tulee hiukan arkeologeja. Kaivamme muistoja, puhdistamme hetkiä, ja yritämme koota rikkoutuneen lasin sirpaleista jotain, mikä säilyisi. Vainajan muistaminen ei ole surun säilyttämistä, vaan rakkauden uudelleen keksimistä.
Muistot eivät ole vain menneisyyttä – ne ovat sillat tulevaan
Olen aina pitänyt outona sitä, kuinka meidän yhteiskuntamme käsittelee kuolemaa. Se on usein tabu, nopeasti siivotu pois pöydältä kuin häpeällinen jälki. Mutta eikö juuri muistaminen tee kuolemasta niin kipeän kauniin? Se, että pystymme kantamaan rakkautta edes sen, joka ei enää näe, kuuntele tai vastaa.
Eräänä syysaamuna, kun sumu nousi järveltä kuin höyhenpeite, istuin äitini kanssa vanhalla hautausmaalla. Hän kertoi minulle isoisästäni, jota en koskaan ehtinyt tavata. ”Hän rakasti mustikka piirakan kuorena rusinoita,” äiti naurahti, ja yhtäkkiä isoisä oli siinä kanssamme – ei haudan takana, vääntelehtien muistoissa, vaan elävänä tarinana.
Seiska fi: Suomalaisen Viihteen Kokoava Voima
Konkreettisia tapoja kunnioittaa muistoa
Luonnon kiertokulkuun osallistuminen
Istuta puu vainajan kunniaksi tai rakenna lintujen pesäpaikka. Elämä jatkuu, ja se on kaunein mahdollinen muistomerkki.
Perinteiden uudistaminen
Äitini leipoo joka joulu isoisän reseptillä rusina pipareita. Niiden tuoksu täyttää keittiön, ja hetkeksi kaikki tuntuu normaalilta.
Äärellä olon rituaalit
Joku sytyttää kynttilän syntymäpäivänä, toinen kävelee lempi polullaan. Minä käyn usein kalassa – se oli isän kanssa meidän hiljainen yhteinen hetkemme.
Digitaalinen muistomerkki
Nykyään voimme säilyttää ääniä, videoita ja kuvia helposti. Itse tallensin äitini laulavan vanhan kehto laulun äänitteelle – se on nyt aarre, jota en vaihtaisi mihinkään.
Kun kipu muuttuu lämmöksi
Erään tutun leski kertoi minulle kerran: ”Ensin muistot sattivat kuin veitsi, nyt ne lämmittävät kuin takka.” Se kesti vuosia. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa surra. Jotkut lahjoittavat vainajan mieluisan kirjan kirjastoon, toiset pitävät hänen hupparinsa ja käyttävät sitä vieläkin kylminä öinä.
Oli miten oli, tärkeintä on se, että teemme sen omalla tavallamme. Koska rakkaudessa ei ole sääntöjä – ei edes sen, joka on muuttunut muistoksi.
Vainajien muistopäivä 2021
Vuonna 2021 vainajien muistopäivää, eli pyhäinpäivää, vietettiin lauantaina 6. marraskuuta. Suomessa pyhäinpäivä on kristillinen juhlapäivä, jonka tarkoituksena on muistaa poisnukkuneita rakkaita ja kaikkia pyhiä. Päivää vietetään aina marraskuun 31. päivän jälkeisenä lauantaina, joten päivämäärä vaihtelee vuosittain.
Vuonna 2021 pyhäinpäivään liittyi edelleen koronaviruspandemian vaikutuksia, ja monet ihmiset viettivät muistopäivää rauhallisesti perhepiirissä. Hautausmailla sytytettiin kynttilöitä, ja monissa kirkoissa järjestettiin hiljaisia muistohetkiä tai striimattuja jumalanpalveluksia.
Vainajien muistopäivä 2022
Vuonna 2022 vainajien muistopäivä osui lauantaille 5. marraskuuta. Päivä on Suomessa vakiintunut surun, hiljentymisen ja muistamisen ajankohta. Ihmiset veivät kukkia ja kynttilöitä haudoille, ja monet kirkot järjestivät erillisiä muistomessuja, joissa luettiin edellisen vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet.
Monet suomalaiset pitävät pyhäinpäivää tärkeänä osana henkistä perinnettä, vaikka eivät olisi uskonnollisia. Se tarjoaa mahdollisuuden hiljentyä, muistella menetettyjä läheisiä ja kokea yhteyttä esi-isiin ja suvun historiaan.
Vainajien muistopäivä 2023
Vuonna 2023 pyhäinpäivää vietettiin lauantaina 4. marraskuuta. Päivän merkitys ei ole muuttunut, mutta perinteet ovat saaneet uusia muotoja: sosiaalinen media ja verkkopalvelut mahdollistivat virtuaalisen kynttilän sytyttämisen tai valokuvien jakamisen menehtyneistä rakkaista.
Vuonna 2023 kirkot ja seurakunnat eri puolilla Suomea korostivat surun ja toivon yhdistelmää, tarjoten esimerkiksi musiikkitapahtumia tai hiljaisia hartauksia muistamisen tueksi. Koko maa hiljentyi jälleen muistamaan rakkaita, joiden poismenoa kunnioitettiin valolla ja rauhalla.
Vainajan laitto
Vainajan laitto viittaa siihen perinteiseen ja ammatilliseen prosessiin, jossa vainaja valmistellaan hautausta tai siunaustilaisuutta varten. Tämä työ tehdään yleensä hautaustoimistossa tai sairaalan yhteydessä olevassa vainajien tilassa.
Laittoon kuuluu muun muassa seuraavat vaiheet:
-
Vainajan pesu ja pukeminen: vainaja puhdistetaan ja puetaan sovittuun asuun, usein edesmenneen omiin vaatteisiin.
-
Arkun valmistelu: arkku sisustetaan ja vainaja asetetaan rauhallisesti paikoilleen.
-
Mahdollinen kosmetiikka: joskus kasvoille laitetaan kevyttä meikkiä, erityisesti jos järjestetään avoin arkku -tilaisuus.
Vainajan laitossa kunnioitetaan vainajaa ja hänen läheisiään, ja se tehdään aina rauhallisesti, arvokkaasti ja huolellisesti. Suomessa tätä työtä tekevät koulutetut ammattilaiset, jotka tuntevat alan eettiset ja lainsäädännölliset vaatimukset.
Vieraile Saadaksesi Lisää Informatiivisia Blogeja Bloggar.Fi
