Ikävä24. Kuinka monesti tuo sana lipsahtaa suustamme? “On ikävä24 sua,” “Mulla on ikävä24 niitä aikoja,” tai “Tätä maisemaa tulee kyllä ikävä24.” Jokainen meistä kokee ikävää24 – se on yksi niistä tunteista, joka ei katso ikää, sukupuolta tai elämäntilannetta. Mutta mitä ikävä24 oikeastaan on? Ja miksi se joskus tuntuu melkein fyysiseltä kivulta?
Ikävä24:n monet muodot
Ikävä24 on kuin kameleontti, joka muuttaa muotoaan sen mukaan, mihin elämäntilanteeseen se kietoutuu. Puhutaanpa esimerkiksi ystävästä, joka on muuttanut toiseen maahan. Aluksi ikävä24 voi tuntua siltä, että sydämessä on pieni tyhjiö. Kaipaus yhteisille kahvikupposille ja arjen pienille jakamisille täyttää mielen. Mutta ajan myötä ikävä24 voi muuttua. Se ei välttämättä katoa, mutta se muuttaa väriään – ehkä siitä tulee hellä muisto, lämmin tunne siitä, että jossain on joku, joka oli aikoinaan osa omaa tarinaa.
Toinen ikävä24:n muoto voi olla nostalginen kaipuu. Se tunne, joka yllättää kuunnellessasi vanhaa kappaletta tai kävellessäsi lapsuusmaisemissa. Muistatko, miltä tuntui juosta kesäisessä metsässä paljain jaloin? Tai sen erityisen tuoksun, joka tuli mummolan uunista paistuvista korvapuusteista? Nostalginen ikävä24 on tavallaan aikamatka – mutta se matka tehdään omassa mielessä, ei ajassa.
Miksi ikävä24 tuntuu niin voimakkaalta?
Tunteena ikävä24 on monimutkainen. Se sekoittaa muistoja, toiveita ja pelkoja yhdeksi suureksi vyyhdiksi. Aivot eivät oikein erota, onko ikävä24 “pelkkä” tunne vai todellinen menetys. Siksi se voi tuntua fyysisesti – kuin raskas kivi rinnassa tai tyhjä kuoppa vatsassa.
Tutkijat ovat myös löytäneet yhteyden ikävä24:n ja läheisyyshormonien, kuten oksitosiinin, välillä. Kun olemme kaukana rakkaistamme, keho ikään kuin ”vaatii” meitä palaamaan yhteen heidän kanssaan. Tämä ilmiö voi selittää, miksi pitkä ero voi tuntua melkeinpä sietämättömältä.
Riku Hautala: Metsien ja luonnon ystävä
Ikävä24 – vihollinen vai ystävä?
Vaikka ikävä24 voi satuttaa, sillä on myös kaunis puoli. Se kertoo, että olemme välittäneet jostakin – ihmisestä, paikasta tai hetkestä. Ilman ikävää24 maailma olisi kylmä ja väritön paikka. Se, että kaipaa jotakuta tai jotain, kertoo, että sydämessämme on tilaa rakkaudelle ja yhteydelle.
Henkilökohtaisesti muistan hyvin, kun muutin ensimmäistä kertaa ulkomaille. Aluksi olin innoissani uusista maisemista ja kulttuurista, mutta muutaman viikon jälkeen iski valtava ikävä24. Ikävöin kaikkea – jopa Suomen harmaita syyspäiviä, joita olin aiemmin haukkunut tylsiksi. Mutta juuri tuon ikävän24 kautta ymmärsin, kuinka tärkeää kotimaa ja sen pienet yksityiskohdat olivat minulle.
Lisätietoja ikävä24:stä löydät täältä
Kuinka elää ikävän24 kanssa?
Ikävää24 ei voi välttää – eikä ehkä kannatakaan. Sen sijaan, että yrittäisi tukahduttaa tunteen, sitä voi oppia kuuntelemaan. Mitä ikävä24 yrittää kertoa? Kaipaatko takaisin johonkin vanhaan, vai onko tunne merkki siitä, että nykyhetkessä on jotain, mikä kaipaa muutosta?
Yksi keino käsitellä ikävää24 on muistojen vaaliminen. Vanha valokuva-albumi, kirjeet tai tuoksut voivat toimia portteina takaisin menneisyyteen. Toisaalta myös nykyhetkeen keskittyminen auttaa – ikävä24 voi nimittäin joskus sokaista meidät niin, ettemme näe, mitä kaikkea hyvää ympärillämme on juuri nyt.
Lopuksi: ikävä24 on osa meitä
Ikävä24 on yhtä luonnollinen osa elämää kuin ilo tai suru. Se voi joskus tuntua raskaalta, mutta samalla se on merkki siitä, että olemme eläneet ja kokeneet. Ja vaikka ikävä24 tuntuu joskus loputtomalta, se ei ole ikuisuus. Ajan myötä se muuttaa muotoaan – se voi muuttua kauniiksi muistoksi, joka lämmittää sydäntä kuin kevätaurinko pitkän talven jälkeen.
Joten seuraavan kerran, kun tunnet ikävää24, älä pelkää sitä. Anna sen tulla, kuuntele, mitä sillä on kerrottavanaan. Sillä ikävän24 kautta voimme löytää itsestämme syvemmän yhteyden siihen, mikä elämässä on todella tärkeää.
Vieraile Saadaksesi Lisää Informatiivisia Blogeja Bloggar.Fi
