Pesisjuttuja jotka jäävät mieleen arjen tarinoita pesäpallosta kentän laidalt

Mitä pesisjuttuja oikeastaan ovat

Kun puhutaan sanasta pesisjuttuja, monelle tulee ensimmäisenä mieleen kevyet höpinät kopissa tai someen kirjoitetut päivitykset. Todellisuudessa pesisjuttuja on paljon enemmän. Ne ovat tarinoita, muistoja, pieniä havaintoja ja joskus myös kiperiä mielipiteitä pesäpallon ympäriltä.

Se voi olla kuvaus siitä miltä tuntuu astella ensimmäistä kertaa ykköspesälle täyden katsomon edessä. Tai muisto siitä, kuinka kylän oma seura nousi vihdoin sarjaporrasta ylemmäs. Pesisjuttuja on kaikkialla missä pesäpallo on osa arkea, ei vain tulostaululla tai tilastopalstoilla.

Kesäilta, hiekkatekonurmi ja kuuluttajan ääni

Useimmilla pesäpallon ystävillä on joku tietty hetki joka palaa mieleen aina kun lukee pesisjuttuja. Monella se on kesäilta, aurinko matalalla ja kuuluttajan ääni kiertämässä pienen kentän yli. Grillin tuoksu sekoittuu jännitykseen, lyöntijärjestystä veikkaillaan kavereiden kanssa ja kentän laidalla nuorimmat pelaavat omaa minipeliään.

Kun tällaisia hetkiä kirjoitetaan auki, syntyy pesisjuttuja jotka eivät ole vain raportteja otteluista. Ne ovat tunnelmakuvia. Sellaisia joita voi lukea talvi pakkasella ja silti tuntea sen kesäisen, hieman pölyisen kentän jalkojen alla.

Pesisjuttuja pelaajien näkökulmasta

Pelaajille pesisjuttuja ovat usein tarinoita pienistä käännekohdista.
Ei vain siitä legendaarisesta läpilyönnistä, vaan myös niistä kerroista jolloin kaikki meni pieleen mutta joukkue nauroi yhdessä jälkeenpäin.

Esimerkiksi

• ensikosketus mailaan, kun se tuntui ensin liian painavalta

• ensimmäinen treenimatka vieraalle paikkakunnalle, jossa kaikki oli uutta

• se yksi valmentajan lausahdus joka jäi mieleen ja muutti asennetta

Kun nämä muistot kirjoitetaan ylös, niistä tulee pesisjuttuja jotka auttavat ymmärtämään miksi laji vetää puoleensa vuodesta toiseen. Lukija näkee, ettei kyse ole vain urheilusta, vaan tavasta kasvaa, pettyä, onnistua ja oppia yhdessä.

Pesisjuttuja katsomon puolelta

Vaikka pelaajat ovat kentällä, pesisjuttuja syntyy vähintään yhtä paljon katsomossa.

Siellä missä

• kausikatsomossa istuu sama porukka vuodesta toiseen

• joku pitää omaa epävirallista tilastovihkoaan

• juniorit odottavat ottelun jälkeen nimmareita

• kahvi on hiukan liian vahvaa, mutta juuri sopivaa pesispäivään

Monet parhaat pesisjuttuja tekstit ovat syntyneet siitä, että joku on osannut huomata nämä pienet arkiset hetket. Katse joka vaihtuu keskipinnan jälkeen. Huokaus kun poltto tulee niukasti myöhässä. Pieni hurraus hiljaa, kun nuori pelaaja saa viimein onnistumisen.

Nostalgia ja uudet sukupolvet

Pesisjuttuja kantaa usein vahva nostalgia. Lajiin liittyy muistoja lapsuudesta, mökkireissuista ja kyläturnauksista. Monet tekstien lukijat eivät välttämättä enää itse pelaa, mutta he palaavat noihin hetkiin aina kun jokin juttu osuu hermoon.

Samaan aikaan uudet sukupolvet luovat omia pesisjuttujaan

• somevideoita pesistreeneistä

• päivityksiä ensimmäisestä reissusta Superpesiksen otteluun

• omia pieniä blogeja ja päiväkirjoja joukkueen arjesta

Kun perinteinen pesäpallo kohtaa nykypäivän tavat kertoa tarinoita, pesisjuttuja saa lisää elinvoimaa. Ne eivät enää elä vain lehtien urheilusivuilla, vaan myös ryhmäkeskusteluissa ja videoissa, joihin palataan myöhemmin nauraen.

Otso Rantakari: Mies, jonka tarina inspiroi – Tältä näyttää aidosti merkityksellinen elämä

Miksi pesisjuttuja koukuttavat

Hyvät pesisjuttuja tekstit toimivat siksi, että ne yhdistävät kolme asiaa

• Tunnistettava arki
  Lukija näkee itsensä tarinassa. Ehkä hän on joskus kiertänyt samoja maakuntakenttiä, istunut samassa katsomossa tai jännittänyt vastaavia ratkaisulyöntejä.

• Aito tunne
  Pesisjuttuja jotka jäävät mieleen eivät pelkää näyttää tunteita. Pettymystä tappioon, kiukkuista turhautumista, kevyttä itseironiaa tai käsinkosketeltavaa helpotusta.

• Pieni oivallus
  Parhaissa jutuissa on jokin ajatus joka saa lukijan nyökkäämään. Se voi olla havainto siitä, miten joukkue todellisuudessa tiivistyy vaikeina hetkinä, tai ymmärrys siitä, miksi laji näyttää ulkopuolisen silmin sekavalta mutta tuntuu sisäpiirille täysin loogiselta.

Pesisjuttuja eri muodoissa

Pesisjuttuja voi olla monenlaisia ja eri lukijoille sopii eri tyyli. Esimerkiksi

• Otteluraportit
  Yksityiskohtaiset kuvaukset pelin kulusta, tilanne tilanteelta. Näistä nauttivat ne, joille jokainen palo ja vaihtolyönti on tärkeä.

• Kolumnit ja mielipidetekstit
  Syvemmät pohdinnat lajin suunnasta, valmennuskulttuurista, junioritoiminnasta tai vaikka sääntömuutoksista.

• Henkilötarinat
  Haastattelut ja kertomukset pelaajista, valmentajista, taustajoukoista ja vapaaehtoisista. Näissä pesisjuttuja näyttävät ihmiset kaikkien numeroiden takana.

• Pienet kenttämuistiinpanot
  Lyhyet, melkein päiväkirjamaiset tekstit. Vähän kuin merkintöjä jotka on kirjoitettu nopeasti pelireissun jälkeen linja auton penkillä.

Kaikki nämä muodot voivat olla pesisjuttuja kun niissä on pesäpallon henki ja arjen kosketus.

Miten kirjoittaa omia pesisjuttuja

Jos mielessä pyörii ajatus omien pesisjuttuja kirjoittamisesta, kynnystä kannattaa laskea rohkeasti. Tässä muutama käytännön vinkki

• Aloita yhdestä hetkestä
  Älä yritä kertoa koko kautta kerralla. Valitse yksi lyönti, yksi peli tai yksi keskustelu kopissa ja kuvaile se kunnolla.

• Kirjoita niin kuin puhut
  Pesisjuttuja toimii parhaiten kun ne kuulostavat siltä, että kertoisit tarinan kaverille kentän laidalla. Liian virallinen tyyli vie helposti tunnelman pois.

• Lisää pieni yksityiskohta
  Mainitse vaikka se miten hiekka rahisi piikkareissa tai miten syöttäjä pyöritteli palloa kädessään ennen ratkaisusyöttöä. Yksi tarkka kuva luo paljon tunnetta.

• Älä kaunistele liikaa
  Pesisjuttuja ovat kiinnostavia myös silloin kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Epäonnistumiset tekevät tarinasta aidon ja samaistuttavan.

Pesisjuttuja pitää lajin elävänä

Tulokset löytyvät taulukoista ja tilastoista, mutta pesäpallon sielu elää tarinoissa. Pesisjuttuja ovat se näkymätön liima joka sitoo yhteen sukupolvia, seuroja ja täysin erilaisia ihmisiä.

Kun joku kirjoittaa auki muiston pienestä hiekkakentästä tai kertoo rehellisesti siitä miten jännitti ensimmäistä sisävuoroaan, lukija tunnistaa itsensä. Tällä tavalla pesäpallo ei ole vain laji, vaan osa elämän tarinaa.

Ja juuri siksi pesisjuttuja kannattaa kirjoittaa, lukea ja jakaa. Ne tekevät kentän äänistä, hiekasta ja kesäilloista eläviä pitkään senkin jälkeen kun viimeinen palo on jo vihelletty.